Blogi rakentamisesta, unelmista, elämästä...

tiistai 10. helmikuuta 2015

Takka valmiina

Tänään raksalla odotti iloinen yllätys, sillä takka oli saanut pintaansa kaakelit ja luukutkin olivat paikoillaan. Takka on nyt siis valmis ja kyllä tykkäsin lopputuloksesta! Luukut vaikuttivat kyllä tummemmilta kuin mitä tilattiin, mutta se saattoi johtua siitä, että katselin takkaa varsin huonossa valossa. Jos nyt kuitenkin on sattunut tulemaan väärät luukut, ei se kyllä haittaa, sillä lopputulos on joka tapauksessa oivallinen. Takka onkin mielestäni kaiken kaikkiaan tosi sopiva meidän olohuoneeseen sekä tyyliltään että kooltaan.



Takka on siis Warma-Uunien Ulrika leivinuunilla. Tai oikeastaan tuo taitaa olla ennemminkin sellainen haudutusuuni. Lattiasta takan alta tulee takalle korvausilmaputki. Kaakelit olivat vielä kovasti pölyssä, eikä niitä vielä uskalla oikein pyyhkiä - ne ovat kyllä kiiltäväpintaiset, vaikka kuvissa ehkä matalta näyttävätkin. Parin viikon päästä saa kuulemma ruveta pikkuhiljaa lämmittelemään. Sitä odotellessa siis!

Tämäniltainen poikkeamiseni raksalla oli varsin pikainen, sillä Siippa tarvitsi autoa. Vilkaisin kuitenkin nopeasti myös yläkertaan, jossa oli rakenneltu studiohuoneen tuplaseinän runkoa. Tuohon väliin pitäisi nyt sitten varmaan laittaa vähän villaa tai mitä lie...


Timpurimme Jouni ja Timo ovat ilmeisesti piakkoin pakkaamassa kimpsujaan ja kampsujaan ja siirtyvät pois alta tasoitetöiden alkaessa. Ne onkin tarkoitus saattaa alulle viimeistään ensi viikolla. Timpurit palaavat kyllä vielä raksalle myöhemmin, eli ihan omillamme ei sentään vielä olla ;)

Meillä on ollut vähän yläkerran ikkunoiden kanssa kosteusongelmia, eli jostain syystä ikkunoiden väliin kertyy kosteutta. En osaa sanoa, onko tämä vika vai ominaisuus, mutta pitää nyt seurailla tilannetta. Toivottavasti ongelma kuitenkin häviää rakenteiden kuivuessa ja viimeistään, kun ilmastointi saadaan toimimaan. Alakerrassa vastaavaa ongelmaa ei ole ollut. Sitten seuraa Niksi-Pirkka vinkki: Oivan kosteudenkerääjän saat, kun leikkaan sukkahousuista sopivan palan, solmit sen pussiksi ja täytät silica-kissanhiekalla. Tällaisia nyyttejä askartelin ikkunoiden väliin. Saa nähdä, onko niistä mitään apua, mutta yrittänyttä ei laiteta.


Törmäsin naapuriin hississä, kun tulin kotiin kissanhiekkapussin kanssa. Hän tietysti heti oletti, että meillä on kissa (kuinkas muutenkaan). Selittele siinä sitten, että ei kun muuten vaan ostan kissanhiekkaa... Minä en ole kyllä yhtään kissaihminen, ja jo kissanhiekan ostaminen tuntui jotenkin kovin luonnottomalta. Koira sen siis olla pitää. Tai papukaija :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti