Matkalla unelmista todeksi

Muutama vuosi taaksepäin asuttuamme nykyisessä talossamme kaksi vuotta pohdimme miehen kanssa vuokratontin omaksi lunastamista. Olimme ostaneet talomme valmiina, pari vuotta asuttuna. Etsimme ensin tonttia, mutta kun sopivaa ei vastaan tullut, päädyimme ostamaan valmiin talon. Haave talon rakentamisesta eli kuitenkin edelleen ja pulpahteli aika ajoin pintaan. Tuolloin kuitenkin päätimme, että tähän jäämme ja lunastamme tontin omaksi. Niin teimme. Rupesimme miettimään, miten saisimme talosta enemmän näköisemme. Pientä pintaremonttia toki oli jo tehty, mutta suuremmat linjat kaipasivat muutosta. Miehelle pitäisi saada studiotila. Minä taas halusin kuistin ja vaatehuoneen. Suunnittelin laajennusosaa, ja sellaisen saisikin ihan kivasti tehtyä. Varsinaista kuistia siihen kyllä ei saisi, mutta kunnon eteistilan kuitenkin. Samalla pitäisi vaihtaa koko talon lattiat laminaatista parkettiin, laittaa kuntoon epäkäytännöllinen kodinhoitohuone ja kaksi pientä makuuhuonetta voisi yhdistää yhdeksi isoksi. Kylpyhuoneestakin pitäisi jossain kohdin vaihtaa seinäkaakelit uusiin. Sulateltuamme remonttiaikeita aikamme huomasimme, että remontista ei tulisikaan ihan pieni. Silloin rupesimme pohtimaan koko homman järkevyyttä. Saisiko talosta remontoimallakaan unelmien taloa? Minä, joka lähes koko ikäni olin piirrellyt erilaisia unelmataloni pohjapiirroksia, jouduin myöntämään itselleni, että ei. Minun unelmieni talossa on puolitoista kerrosta ja mansardikatto. Siinä on lasikuisti ja kylpyhuoneessa tassuamme. Myös miehelle oman talon rakentaminen (tai rakennuttaminen) on aina ollut eräänlainen miehisyyden mittari. Niin alkoi tontin etsintä, joka tuntui aika ajoin suorastaan toivottomalta. Mutta sitten eräänä toukokuisena päivänä se löytyi puolivahingossa ja iski kerrasta. Tarjouksemme hyväksyttiin ja asiat lähtivät rullaamaan. Meille tulee uusi koti...